Kaikki eivät ansaitse lomaa
Julkaistu: 23.6.2011 Kategoria(t): Kansanvalta, Matkalla, Vapaus Jätä kommentti »Yksitoista kuukautta kärsimystä, ahdistusta ja tuskaa. Sitten riisutaan kahleet. Moni pulahtaa loma-autuuteen juhannuksena. Luvalla nautitaan siitä, että ollaan käskyjen, määräysten ja vaatimusten ulottumattomissa, edes hetken. Vapauden todenteeksi hankitaan nahkaan lomaväri. Sillä ei ole merkitystä, onko punakkuus päivänpaisteen polttama vai raekuurojen piiskaama.
Joka iikka lähtee kesälomalle, koska meillä on laissa säädetty lomaoikeus. Näin on, kuulkaas! Kaikki suomalaiset siis lomailevat palkallisesti. No, melkein kaikki.
Puhutaan epätyypillisistä työsuhteista. On kuulemma epätyypillistä, että ei ole vakituisessa, toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, jossa lomia kertyy ja palkka juoksee. Tunnen monta epätyypillistä tyyppiä.
Epätyypillistä on se, että työtä tarjotaan pätkä kerrallaan. Ja yleensä sitten perään toinen pätkä. Epätyypillistä on se, että työtunteja ei ole tarjolla sellaista määrää, jonka tuotolla vuokranmaksun jälkeen jäisi varaa lentää Ryan Airilla Riikaan. Epätyypillistä on se, että palkan maksaa vuokrafirma, eikä se taho, jonka pullaa varsinaisesti leivotaan. Tälle ihmiskauppatoimialalle on luonteenomaista myös se, että jos pätkäduunari tahtoo siirtyä oikeaksi palkolliseksi, siitä seuraa mojova rangaistus.
Epätyypillisyydelle on erittäin tyypillistä se, että lomien pitäminen on äärimmäisen hankalaa. Pätkän aikana kertyneet lomat maksetaan työsuhteen päättyessä pois. Heti perään voidaan tietysti palkata joko sama henkilö samaan tehtävään uudelleen, tai jos ei työnteko maistu, joku toinen. Osa-aikaisissa töissä lomakertymä on pienempi ja niistä selviää jälleen helpolla, kun firman palkkahallinto tipauttaa silloin tällöin muutaman roposen lisää tilipussukkaan.
Opiskelijoilla ei luonnollisestikaan ole lomaa, eikä sellainen heille missään tapauksessa kuulu. Kun tuet katkeavat kesän ajaksi, lähdetään lepuuttamaan hermoja Mäkkärin kassalle. Palkka on onneksi sen verran pieni, ettei päästä uneksimaankaan pienen paussin pitämisestä, ennen kuin palataan taas leppoisaan lukuympäristöön. Ihanaisessa opiskelumaailmassa keppi heiluu terveellä tavalla. Pitää tsempata, valmistua nopeastinopeastinopeasti ja sännätä tukka sudittuna pätkäduuniin, koska meillä on kohta huoltosuhdeongelma.
Opiskelijat eivät voi lomailla siitäkään syystä, että heille on todellista tarvetta nimenomaan kesällä. Jonkun on palveltava karavaanaria ja veneilijää. Saavatpa kerrankin historian, sosiologian ja psykologian pänttääjät olla yhteiskunnalle hyödyksi.
Maahanmuuttajat ovat yksi ryhmä, jolle ei tarvitse antaa lomaa. Heidän kohdallaan työnantajien ei ole pakko noudattaa mitään muitakaan työlainsäädännön pykäliä. Eiväthän ne perkuleet osaa onneksi edes suomea. Toimitusjohtajan kyljystä pursuavasta turvasta kajahtaa mehevä röhönauru, kun hän vertailee henkilöstökustannuksia kilpailijaansa. Pistetäänpä vieläkin halvempi tarjous eduskunnan käytävien moppauksesta!
Ay-liike on jo pitkään yrittänyt saada päättäjiä toteuttamaan kanneoikeuden, jonka perusteella ammattiliitto voisi lähteä käräjille päähänpotkitun duunarin puolesta. Tämä olisi tarpeen juuri silloin, kun työntekijä ei esimerkiksi kielimuurin vuoksi ymmärrä täysin työehtojensa sisältöä tai ei uskalla potkujen pelossa nousta yksinään työnantajaansa uhmaamaan. Mutta ei käy, sanoo kokoomus. Se on jokaisen yksityisasia, suostuuko kusetukseen vai ei. Ja jos on niin tyhmä, ettei ymmärrä, tai niin lammas, ettei uskalla, niin ei ole ansainnutkaan lainsäädännön toteutumista omalla kohdallaan.
Ammattiliitot näyttelevät lomatarinoissa muutenkin melko keskeistä roolia. Kivikautisista kalliomaalauksista nimittäin ei ole löydettävissä viitteitä loman käsitteestä, vaikka yleisesti niin uskotaan. Kyllä se niin on, että jos patruuna olisi saanut päättää, ei duunari vieläkään kilistelisi litran kolpakkoa Teneriffan auringon alla.
Jostain syystä ammattiyhdistysliike näyttäytyy nykyään monille mörkönä. Mutta se mörkö on raivannut sysimetsän läpi polun viisipäiväiseen työviikkoon, ja kuten sanottua, lopulta lomille. Jos joku luuli, että vuosittaiset palkankorotukset, olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa, kapsahtavat yhtä luonnollisesti tilille kuin juhannusjuoppo järven pohjaan, kannattaa vielä kysyä mammalta ja papalta.
On meillä vielä paljon muitakin epätyypillisiä ei-lomailijoita; taiteilijoita, pienyrittäjiä, tutkijoita, kotivanhempia, omaishoitajia ja monia muita. Mutta sen verran pitää olla yhteiskuntavastuuta ja lähimmäisenrakkautta, ettei rupea liikaa parkumaan. Meneehän siinä koko systeemi sekaisin, jos kaikille annetaan ne oikeudet, jotka kaikille kuuluvat. Ei tämä homma niin toimi.
Jokainen tarvitsee vapaa-aikaa, mahdollisuuden irtautua velvollisuuksistaan, liittyivät ne sitten hitsaamiseen, hoivaamiseen tai työttömyyslomakkeiden täyttämiseen.
Työ on jakautunut ilkikurisella tavalla. Ne, joilla sitä on, riuhtovat itsensä sairaslomalle, joka muuten usein saattaa olla melkoisesti pidempi kuin vuosiloma. Pitkäaikaistyöttömät muistavat omalla kohdallaan paremmin viime laman kuin viime loman.
Meitä potkitaan aloittamaan työuramme aikaisemmin, olemaan sen varrella yhä tehokkaampia ja tuottavampia ja vielä sinnittelemään sen syrjässä kiinni pidempään kuin aikaisemmin.
Antakaa meidän sitten perkele soikoon välillä hengähtää!
Työporukassani olemme määritelleet uudet vapaa-ajan käsitteet, jotta itsellemme tulisi kevyempi mieli. Parin päivän vapaata kutsumme lomaksi, siitä pidemmät poissaolot luokitellaan vuorotteluvapaaksi. Jos pitää kahden viikon paussin, voi todeta käytännössä lopettavansa. Mikäli on lähdössä kuukaudeksi tai jopa pidemmäksi ajaksi sorvin äärestä, puhumme eläkkeelle jäämisestä.
Muutaman tunnin päästä lähden siis vuorotteluvapaalle. Suuntaan asemalle ystävääni vastaan. Siitä kirmaamme baariin ja kumoamme melkoisen monta huurteista. Väliin isken terävää. Sillä tavalla sitä arkea paetaan. Hyvää juhannusta!
Päivitellään homoja
Julkaistu: 21.6.2011 Kategoria(t): Kansanvalta 1 kommentti »Voi Herra Isä ja Perkelekin vielä! Moni ennätti jo toivoa, että Päivi Räsänen olisi ihan itse sinetöinyt paikkansa pehmustetussa huoneessa. Sen verran heleästi on jo pitkään kummunnut Päivin syövereistä neuroottinen ujellus.
Annoin kerran joululahjaksi ystävälleni kirjan ”Sick Jokes”. Tässä huippuhauskassa ja erittäin arveluttavassa teoksessa saavat osansa kaikki: sairaat, vanhukset, jokaisen uskontokunnan ja rodun edustajat. Päivikin osaa puhua homoista, abortin tekijöistä ja islaminuskoisista maahanmuuttajista niin hullunkurisesti, että melkein voisi naurattaa. Vaan ei naurata, koska Päivi ei kirjoita mautonta vitsikirjaa, vaan pauhaa oikeista, ihka elävistä ihmisistä ja heidän elämistään. Ihmisistä, perkele! Päivi ei tietysti välttämättä itse näe asiaa näin.
Mutta mitä vielä, kun piti tilata piipaa-auto Päiviä hakemaan, tilattiinkin ministeriauto. Tämäkään ei ole vitsi. Arvoministeri, uransa huipulla, ja nähtävästi täysin edesvastuuttomassa mielentilassa.
Minä en lähde uskontoa pilkkaamaan, mutta hieman voin sille kuitenkin hymyillä. Ja toisaalta tuijottaa silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä. Miten ihmeessä oman arvomaailman totaalisen kyseenalaistamattomana perustana voi olla yksi opus, jonka kirjoittajia ovat vajaat pari tuhatta vuotta sitten maailmaa tallanneet vanhat ukot? Ja siis vain miehet. Opus, joka suinkaan ei ole taivaasta tipahtanut, vaan yhden hieman myöhäisemmän miesjoukon toimittama, valikoima, retusoima ja sensuroima. Opus, joka on niin täynnä ristiriitaisuuksia, että se häviää johdonmukaisuudessaan oppimisrajoitteisimmankin ekaluokkalaisen matikanviholle. Tältä pohjalta sitten lähdetään koko kansan sisäasioita valvomaan ja ohjaamaan. Huhheijaa!
Uskonnoissa on paljon hyvää. Jeesus oli nerokas ajattelija. Kaatoi markkinapöydät, suhtautui heikkoihin ja sorrettuihin kuin ihmisiin – tätä taitoa muuten hallituksessa kyllä kaivattaisiin. Mutta siinä vaiheessa, kun kiristetään pyhänuttura tiukimmilleen ja aletaan kumautella Raamatulla ohimoon sellaisia olentoja, jotka eivät ole rukouspiirin oman toiveen mukaisia, loppuu kirkkomahtia kohtaan tuntemani hento ymmärrys.
No, on Päivillä tietysti muutakin pätevyyttä kuin rippikoulu ja joka sunnuntaiset oppimistuokiot saarnastuolin juurella. Mutta sitä suuremmalla syyllä, eikö kaheliudesta voi eheytyä?
Presidentti Halonen totesi asiallisesti, että juuri nimityksen jälkeinen aika on ehkä ministerille sitä kaikkein vaarallisinta, mitä tulee siis omiin lausuntoihin. Epäilen, että Päivin kohdalla tuo kriittinen aika voi venähtää, ehkäpä noin neljään vuoteen.
Eniten Päiviä tuntuvat riivaavan juuri homot. Asia on yksinkertainen. Päivi vastustaa tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Sellainen sisäministeri meillä on.
Potkupallohallitus
Julkaistu: 21.6.2011 Kategoria(t): Kansanvalta 2 kommenttia »
Jyrki on kunkku ja kapteeni, koska sillä on pallo. Jyrkiltä ei saa ottaa palloa pois, koska se on sillä ensimmäistä kertaa. Kukaan ei oikeastaan haluaisi pelata Jyrkin säännöillä, mutta nyt on kuulemma pakko yrittää.
Jyrki on kova poika kikkailemaan, vikkelä kintuistaan, menevät omatkin solmuun. Pelin henki on se, että nopeimmat selviävät. Kyynärpäitä saa ja pitää käyttää. Parhaat pelaavat. Hitaiden ja rampojen joutaa jäädä kentän laidalle parkumaan.
Äiti pakotti ottamaan tytötkin peliin, vaikka pojat eivät haluaisi. Onko pakko? Kyllä, Jutta tulee nyt mukaan ja sillä sipuli. Siinä se Jutta nyt seistä möllöttää, mutta mitä sille tekisi? Hei, annetaan sen vahtia meidän karkkirahoja pelin ajan. Et sitten hukkaa niitä tai saat köniisi! Voit kyllä käydä kiskalla, mutta me annetaan sulle lista, mitä sun pitää ostaa.
Jotta Juttaa ei kiusattaisi niin paljon, se toi mukanaan isukkinsa, kaikki kolme. Erkille, Laurille ja Jukalle ei kettuilla. Ne ovat olleet niin monessa matsissa mukana. Tosi kovia pappoja, tuliterät rollaattorit allaan.
Jyri valittiin ensimmäisenä joukkueeseen, koska se on kapteenin kaveri. Jyri ei pelkää yhtään vastustajaa, vastustajaa, vastustajaa. Se odottaa innolla puoliaikaa, koska silloin pääsee syömään omat ja muiden eväät. Jos joku on unohtanut voikkoleivät kotiin, sille saa lällättää.
Paulalla on lääkelaukku. Kun joku murtaa kinttunsa, Paula kipittää kentälle ja heittää nurmelle kipsaustarpeet. Tuossa on, koeta pärjäillä! Vastapuolelle ei kyllä anneta mitään, paitsi jos maksavat tarpeeksi.
Alex on paras pelaaja. Alex on paras kaikessa. Mutta Alex ei olekaan oikea poika, vaan kuminukke, jonka hampaat kasvavat valehdellessa.
Henna ei voi osallistua pääpelaamiseen. Pukatessa menee tukka sekaisin. Kukaan ei ole kertonut Hennalle, että futiksessa käytetään nappiksia eikä piikkareita. Tyylimoka, iik.
Mariaa ei saa taklata tai se suuttuu ja pissii pöksyihinsä. Maria toivoo, että joku meistä pelaisi niin hyvin, että voittaisimme. Sitten voimme olla voittajia kaikki ja Maria pääsee pitämään puheen. Se on opetellut sen ulkoa, monella eri kielellä.
Paavo on oikea futisjätkä, kivenkova toppari. Paavolla on kaamea tykki ja se ampuu kaikki rankkarit. Siinä on mennyt monta ylärimaa ja tolppaa säpäleiksi. Harmi, että omissa ropisee koko ajan.
Paavoa lohduttaa Merja, joka kuskaa turnausbussia. Ei se haittaa, ei me paljon hävitty. Sitä paitsi, joudun minäkin ajelemaan tässä aika paljon punaisia päin. Eteenpäin on mentävä.
Villen mielestä on tärkeää, että ruoho vihertää kauniisti. Se on kyllä tekonurmi, mutta ei se kaupunkilaispoikaa haittaa.
Heidi on samaa mieltä. Pelaaminen on oikeastaan tosi jännää. Aikoinaan Heidikin räyhäsi katsomossa, mutta sitten se opetteli säännöt. Nyt Heidi tietää, mikä on paitsio. Sinne ei kannata mennä.
Stefan ei osaa pelata ollenkaan, mutta se näyttää pelaajalta. Stefan haetaan aina joukkuekuvaan pukuhuoneesta, missä sillä on oma nimikkopaikka. Stefan on hyvä jätkä. Se lupasi ostaa kaikille uudet nappikset ja limpparia saunailtaan.
Päiville käy oikeastaan mikä tahansa taktiikka. Mutta kun tulee maali, pojat eivät saa ruveta halailemaan toisiaan. Se on sairasta ja yököttävää. Päiviä saa halata, mutta ei liian lyhyissä shortseissa.
Vaihtopenkillä on vielä yksi Krista ja yksi Jari ja joku ihmeen Anna-Maja. Piti saada pöytäkirjaan täysi määrä pelaajia.
Mari joutui ulos joukkueesta. Kaikkihan tietävät, miten huippu-urheilijalle käy, kun ura tyssää rökäletappioon: Jeesustelu muuttaa urheilujuoman viiniksi, ja sitten Gambinaksi. Maalta sinä ole tullut ja maalle sinä jälleen olet palaava.
Timo lähti itse. Se meni kotiin purnaamaan. Timo istuu mestaruuslippalakki päässään ja maalailee uusia kannustuslakanoita. Jytky, pytky, pylly, hylly, hyytelö. Hyytelö, se se on!
Leikki sikseen. Saimme ihan oikean hallituksen, jossa istuu ihan oikea pääministeri ja ihan oikea sisäasiainministeri, uskokaa pois.
Se ei ole peliä ja leikkiä se, valtion johtaminen.
Voi itku.
